|
17.11.2010
Kolmannella lähteellä -kirja ladattavissa verkkosivuilta!
Julkaisu valottamaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen hyvinvointipalvelujen taustaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta
Hyvinvointipalveluille on kasvavaa kysyntää Suomessa. Niitä tarvitsevat kuntalaiset ja työyhteisöt sosiaalisista ja terveydellisistä syistä, väestön ikääntyessä ja työurien pidetessä. Palvelurakenteet ovat muutoksessa kuntasektorin uudistuessa. Tässä muutoksessa vastuu hyvinvoinnista kuuluu kaikille – ei yksinomaan sosiaali- ja terveysalalle.
Terve ja hyvinvoiva väestö on hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka. Sen turvaamiseen Kolmannella lähteellä -kirjan kirjoittajat esittävät muun muassa radikaalia näkökulman vaihtoa, uudenlaisia kumppanuuksia ja eettisesti vastuullista palvelujen tarjoamista. Arjen kokemukset ja kuvat ihmisten hyvinvoinnista Suomessa kulkevat kirjassa asiantuntija-artikkelien lomassa.
Kolmas lähde –hankkeen päätösjulkaisu on ladattavissa Tietoa-sivulta.
Julkaisusta on otettu painos, jota jaetaan valtakunnallisesti aihepiiristä kiinnostuneille tahoille. Kirjoja voi tarvittaessa kysellä Kolmas lähde –tiimiläisiltä.
Filip Wijkström ja kansalaisyhteiskunnan uusi sormenjälki
2000-luvulla kansalaisjärjestöjen tila laajenee yhteiskunnassamme. Tähän tilaan nousevat uudenlaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat, hyväntekeväisyysjärjestöt ja palvelujärjestöt rinnan. Mukanaan ne tuovat uusia ajatusmalleja ja inspiraationlähteitä ja muuttavat käyttämäämme kieltä. Näitä kansalaisyhteiskunnan muuttuvan maaston juonteita tarkasteli Tukholman kauppakorkeakoulun professori Filip Wijkström Kolmannella lähteellä -konferenssissa Turussa 8. lokakuuta 2010.
Wijkström hahmotteli ruotsalaisen kansalaisyhteiskunnan päävaiheita 1800-luvulta nykypäivään. Samalla hän muistutti, että tänä päivänä monenlaiset muutokset tulevat samanaikaisesti, toisiinsa sekoittuen. Nykytilannetta leimaavatkin sumentuvat rajapinnat ja erilaiset hybridit toimijat.
1800-luku: Hyväntekeväisyyttä heikompiosaisille
”Ennen 1900-lukua kansalaisyhteiskunnan toimijat olivat melkein poikkeuksetta varakkaan ylä- tai keskiluokan perustamia säätiöitä ja yhdistyksiä, joiden tehtävänä oli usein harjoittaa hyväntekeväisyyttä erilaisten avuntarpeessa olevien ihmisten suuntaan”, kuvaili Wijkström.
1900-luku: Kansanliikkeiden nousu
1800-luvun lopulla syntyi uusi kansalaisyhteiskunnan tyyppi, kansan omista liikkeistä lähtevä yhdistystoiminta, esimerkkinä työväenliike. Kansanliikelähtöisen yhdistystoiminnan ominaispiirteiksi tulivat avoin jäsenyys ja demokraattiset hallintorakenteet. Yhdistykset ja niiden jäsenet muodostivat 1900-luvun kansalaisjärjestömallin.
Tuon ajan yhdistystoiminta loi vahvat siteet nousevaan hyvinvointivaltioon ja omaksui sen hallintomallit mutta myös vaikutti niiden syntymiseen. ”Hyvinvointivaltion laajenemisen mukana monet järjestöjen synnyttämät palvelut siirtyivät julkisen hallinnon vastuulle – terveydenhoito, sosiaalityö ja koulutus muiden muassa”, tiivisti Wijkström.
2000-luku: Palvelujen kansalaisjärjestöt ja filantropian uusi tulo
2000-luvulla hyvinvointivaltion hakiessa uutta muotoaan kansalaisjärjestöjen tila laajenee jälleen yhteiskunnassamme. Mielenkiintoista on se, että viimeisen parin kolmenkymmenen vuoden aikana suuntaus on ollut kansanliikkeistä kohti hyväntekeväisyyttä ja filantropiaa. Nähtävissä on menneiden aikojen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden uudenlainen paluu ja laajeneminen.
”Säätiöt valtaavat alaa; ne ovat melkein tuplanneet tilansa kansalaisyhteiskunnan sisällä Ruotsissa. Aiemmin marginaalissa ollut on nyt liikkumassa kohti kansalaisyhteiskunnan keskusta”, kuvasi Wijkström.
Rinnan näiden vanhojen hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa nousevat uudet palvelujärjestöt. ”Kansalaisjärjestöt ovat siirtyneet äänitorvista palvelujen tuottajiksi”, kiteytti Wijkström. Palveluntuottajajärjestöt tuottavat hyvinvointi- ja vapaa-ajan palveluja ja perustavat esimerkiksi kouluja tai päiväkoteja. Valtaosa niistä on täysin riippuvaisia julkisen hallinnon kanssa tehtävistä palvelusopimuksista.
Kyllä vapaaehtoistoiminnalle - ei jäsenyydelle
Molemmille yllä mainituille nouseville toimijaryhmille eli hyväntekeväisyysorganisaatioille ja palvelujärjestöille on tyypillistä palkattujen ammattilaisten ja uuden vapaaehtoisjoukon yhteiselo. Kansalaistoiminnan retoriikassa ei ole perinteisesti ollut tilaa palkatulle henkilöstölle eikä liioin vapaaehtoisille tai lahjoittajille, jotka joko antavat aikaansa tai rahaa järjestölle olematta sen muodollisia jäseniä.
Ruotsissa on kuitenkin tunnistettu, että yhä harvempi on kiinnostunut järjestöjen muodollisesta jäsenyydestä. Samaan aikaan vapaaehtoistyöhön käytetty aika on kasvanut vauhdilla. Ihmiset siis haluavat osallistua vapaaehtoistoimintaan irrallaan minkäänlaisesta jäsenyydestä.
Kansalaisjärjestöjen uusi kieli
1900-luvun yhdistystoimijat omaksuivat paljolti hyvinvointivaltion kielen. Nyt julkisen hallinnon ääni on vaimentumassa järjestöissä, ja tilalle on tullut yritysmaailman kieli, usein myös sen toimintamallit ja -logiikka. Järjestöjen valtavirtaan on imeytynyt vaikutteita niin ikään hyväntekeväisyysperinteestä.
”Meidän tulee osata molemmat kielet ymmärtääksemme paremmin niiden vaikutuksen kansalaisjärjestöjen toimintaan, niiden hallintoon ja periaatteisiin sekä niille avautuviin uusiin tiloihin ja asemiin yhteiskunnassamme”, painotti Wijkström.
Kielenkäyttö on tietoisten valintojen tekemistä: ”Millaisilla luovilla tavoilla voimme hyödyntää yritysmaailman kieltä ja malleja toiminnassamme laiminlyömättä alkuperäistä missiotamme? Mistä termeistä kannattaa luopua kokonaan? Mitä termejä voimme käyttää omalla tavallamme?”, haastoi Wijkström.
”Organisaatioina meidän tulee varmistaa, ettemme tule kidnapatuiksi, ensin julkisen sektorin toimesta, ja nyt yritysmaailmaan. Kukaan muu ei tästä tule pitämään huolta kuin me itse. Kieli on teidän ainoa resurssinne. Yhteiskunnan seuraava versio syntyy kielen kautta”, oli Wijkströmin viesti kuulijoille.
- Nelli Koivisto
Filip Wijkströmin toimii johtajana Tukholman kauppakorkeakoulun taloudellisessa tutkimuslaitoksessa. Hän on erikoistunut kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan talouden ja taloushallinnon sekä organisoitumisen tutkimukseen. Wijkström puhui järjestöjen haasteista 2000-luvulla Kolmannella Lähteellä -konferenssissa 8.10.2010 Turussa. Kirjoituksessa on hyödynnetty myös Wijkströmin artikkelia ”Civil Society Dynamics in the 21st Century” Kolmannella lähteellä -kirjassa.
Chris May: Luova muutos tehdään yhdessä
Creative Partnerships –ohjelma käynnistyi Iso-Britanniassa vuonna 2002. Innovatiivisia ja pitkäkestoisia kumppanuuksia koulujen ja luovien alojen ammattilaisten välillä ylläpitävä ohjelma on ollut menestyksekäs. Se on saanut aikaan poikkeuksellisen muutoksen jo yli 6000 koulussa.
Luoteis-Englantilaisen Curious Minds –organisaation toimitusjohtaja Chris May oivalsi aikoinaan, että parhaissa kouluissa taiteiden paikka on koulutuksen ytimessä. Lapset eivät opi, jos he eivät ole tyytyväisiä tai puitteet oppimiselle ovat huonot. Oppimisen perustana on emotionaalinen hyvinvointi.
Creative Partnerships –ohjelma uskoo, että jokaisella on oikeus oman luovan potentiaalinsa näkemiseen. Luovuus mahdollistaa asioiden rohkean yhdistelyn, ongelmanratkaisun, innovaatiot ja kriittisen pohdinnan. Luovuuden hyödyntäminen oppimisprosessissa voimaannuttaa nuoret näkemään muutoksen mahdollisuudet ja antaa heille niin motivaation kuin luottamuksen viedä läpi positiivinen muutos. Mahdollisuuksien näkeminen motivoi nuoret oppimaan ja pyrkimään kohti tavoitteitaan.
Curious Minds toteuttaa Creative Partnerships –ohjelmaa yli 170 koulussa Lancanshiren alueella Luoteis-Englannissa. Haasteet alueella ovat valtaisat, lähialueelta löytyy paikkakuntia, joissa työttömyyttä koetaan jo neljännessä sukupolvessa. Jotkin alueet ovat Euroopan köyhimpiä. Erityisenä huomion kohteena organisaatiolla ovat nuoret miehet, joiden itsemurhaluvut ovat korkeat.
"Ongelma on myös saada lapset pysymään koulussa. Koulu on tylsää, ja he äänestävät jaloillaan. Heitä varten on Creative Partnerships”, May kertoo.
Ohjelman viisi vaihetta
Ohjelman kaari koulussa alkaa valintaprosessista, joka karsii yli puolet hakijoista. Valituissa kouluissa työskentely käynnistyy luovan agentin kanssa: Creative Partnerships –ohjelman erityispiirre, luovat agentit, ovat kokeneita projektipäälliköitä ja oppimisen ammattilaisia jotka tuntevat koulun opintosuunnitelman läpikotaisin. He johtavat muutoksen koulussa läpi, valitsevat taiteilijat vetämään projekteja ja pitävät yllä kumppanuuksia ja verkostoja.
Koulu tekee yhdessä luovan agentin kanssa kehittämissuunnitelman, jossa avataan koulun kehittämisen tärkeimmät painopisteet.
Kolmannessa vaiheessa tulevat mukaan lapset. He saavat vaikuttaa muun muassa siihen, kuka taiteilija tulee työskentelemään heidän kanssaan. Ohjelma kattaa ikävuodet neljästä 16:een. Luovuus ymmärretään ohjelmassa laajasti: taiteilijoiden lisäksi lasten kanssa työskentelevät kokit, puutarhurit, tutkijat ja tieteilijät. Projektit voivat liittyä konkreettisiin asioihin, kuten luokkatilan viihtyvyyden parantamiseen, tai niissä voidaan edistää esimerkiksi yhteishengen parantamista tai matematiikan oppimista.
Ohjelman oppimisprosessi on demokraattinen, kaikki työskentelevät yhdessä. Opettaja ei lähde luokkahuoneesta taiteilijan saapuessa. Lapsia kuunnellaan. He saavat itse kertoa, miten haluaisivat oppia.
Sitten keskitytään tekemiseen. Kouluille on olemassa kolme erilaista ohjelmaa, joiden pituus vaihtelee yhden ja kolmen vuoden välillä.
Viides vaihe on arvioinnin ja tulosten vaihe ja ennen kaikkea juhlan aikaa: Tässä vaiheessa lapset pääsevät näyttämään omilla tavoillaan, mitä he ovat oppineet. Kouluissa järjestetään tapahtumia, joilla on tärkeä rooli sitouttaa vanhemmat mukaan lastensa oppimiseen.
Kasvava kansainvälinen kiinnostus ohjelmaan
Creative Partnerships-ohjelma on ollut menestyksekäs monista syistä. Se uudistettiin ensimmäisen viiden vuoden jälkeen ja rakennettiin uusiksi aikaisemmin opitun perusteella. Ensimmäisen kierroksen heikkoudet korjattiin ja ohjelmalle luotiin tarkat arviointikäytännöt.
Ohjelmat ovat pitkäkestoisia, ja ne punotaan osaksi koulun arkea. Osaavilla työntekijöillä on selkeät roolit. Yhteistyötä ja kumppanuuksia vaalitaan. Hyvinvointiin kiinnitetään suurta huomiota. Avainasia on ohjelman eturintamassa työskentelevät taiteilijat: he auttavat ja rohkaisevat sekä opettajia että lapsia uusiin ratkaisuihin ja toimintaan.
”Creative Partnerships alkaa pienenä siemenenä nurkassa. Kolmessa vuodessa se kasvaa, muutos valtaa vähitellen koko koulun. Siivoojat, hallintohenkilökunta, ihmiset jotka eivät ennen ole edes puhuneet toisilleen, innostuvat ja keskittyvät oppimiseen, koulun päätarkoitukseen”, kuvaa May ohjelmaa. Tärkeintä on oppia toimimaan yhdessä.
Chris May uskoo vankasti, että tulevina vuosina hallitukset tulevat panostamaan yhä enemmän nuorten luovaan kehitykseen. Myös työnantajat edellyttävät luovuuden mukanatuomia kykyjä yhä enemmän.
- Pirita Tolvanen
May puhui Creative Partnerships -ohjelmasta Kolmannella Lähteellä -konferenssissa 7.10.2010 Turussa. Creative Partnerships -ohjelmasta on myös artikkeli Kolmannella lähteellä -kirjassa.
Pilottihanke esittäytyy: Liikunnan kehittämishanke - Manner-Suomi
Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu koordinoi SLU-alueiden yhteistä hanketta, jossa 16 seuraa eri puolilta Suomea luo omanlaisensa mallin liikunnan hyvinvointipalveluista. Toimintamallissa seurat voivat kehittää omaa organisaatiotaan ja hakea sopivat kumppanit palvelutuotantoon. Keskeistä mallissa on kuntien eri yksikköjen kanssa tehtävä yhteistyö ja selkeiden roolien löytyminen.
Liikunnan kehittämishankkeen 16 pilottiseuraa ovat yleisseurojen ohella voimistelu-, hiihto-, salibandy-, koripallo-, paini-, yleisurheilu- ja uintiseuroja. Tuotetut palvelut ovat liikunnallista kerhotoimintaa tai muita liikuntapalveluja eri ikäryhmille tai erityisryhmille. Hanke käynnistyi syksyllä 2008.
Kohderyhmien kirjo pilottihankkeessa on laaja. Hankkeen pääkohderyhmiä ovat lapset ja nuoret, aikuiset ja erityisryhmät. . Näiden lisäksi pilottihanke ulottuu vuorotyöläisiin, maahanmuuttajiin, työttömiin, lasten ja nuorten vanhempiin sekä työpaikoille. Tärkeänä kohderyhmänä hankkeessa ovat liikkumattomat ja ylipainoiset lapset ja aikuiset, joille moni seuroista järjestää toimintaa. Monet paikallishankkeiden toiminnoista kumpuavat kuntien puutteista eritysryhmien liikunnan järjestämisessä.
Monipuolista yhteistyötä kuntien eri yksikköjen kanssa
Paikallisseurojen hankkeilla on hyvin erilaisia yhteistyökuvioita kunnan eri yksikköjen kanssa. Seurat tekevät yhteistyötä kuntien liikunta-, vapaa-aika-, sivistys-, sosiaali- ja terveystoimien kanssa, ja monella seuralla yhteistyön piiriin kuuluu monta eri hallintoyksikköä.
Pilottihankkeessa mukana olevat seurat ovat poikenneet toisista niin koon kuin palkatun henkilöstön määrän puolesta. Seurojen jäsenmäärät vaihtelevat parin sadan ja useamman tuhannen välillä. Noin puolessa seuroista ei ole ennen hanketta ollut lainkaan päätoimista työntekijää.
Monen seuran hanketoiminta on ollut ns. uudentyyppistä urheiluseuratoimintaa, jossa kilpailullisuutta ei korosteta. Tästä on tullut positiivista palautetta asiakkailta ja lasten vanhemmilta: monet kokevat sille olevan tarvetta nykypäivänä. Esimerkiksi Seinäjoen Seudun Urheilijat järjestää kouluterveydenhuollon kanssa alakouluikäisille lapsille painonhallintaprojektia ”LIKE to move”, joka koostuu lasten liikuntakerhosta, perheliikuntailloista ja vanhemmille suunnatuista luennoista. Heinolan Isku järjestää uinninopetusta niin ala-asteikäisille kuin heidän vanhemmilleen, sekä muille aikuisille. Karhulan Katajaiset ovat järjestäneet lajikokeiluryhmiä liikkumattomille ja ylipainoisille, niska- ja selkäryhmiä sekä voima- ja tasapainoryhmiä. Kohderyhmiä kartoitetaan yhteistyössä terveysasemien kanssa. Valkeakosken Haka järjestää erilaisia liikuntakerhoja koulun yhteyteen. Ilmaiset Liiksa IP –kerhot ovat ilmaisia, niissä tarjotaan lapsille välipala ennen aloitusta ja ne pullistelevat osanottajia. Liikuntaa muuten harrastamattomia lapsia on saatu liikkumaan kerhojen kautta.
Tulokset levitykseen
Hanke päättyy 16 seurassa porrastetusti tammi- ja huhtikuussa 2011. Kahdeksan seuraa on ilmoittanut jatkavansa päätoimisen palkkausta hankeajan päätyttyä. Mitä yhteistä näillä seuroilla on? ”Jatkaville seuroille yhteistä on ollut se, että seuran johto on hyvin sitoutunut hankkeeseen ja sen tavoitteisiin. Johtoryhmä on tukenut palkattua työntekijää ja kehittänyt myös omaa toimintaansa hankeaikana. Kaiken kaikkiaan, toiminta on ollut sen mukaista mitä hankkeen sisältö on edellyttänytkin” kertoo pilottihankkeen projektipäällikkö Kirsi Martinmäki. Jatkavista seuroista osassa on ollut päätoimisia palkattuna aiemminkin, mutta ei kaikissa. Oleellista on ollut, ettei hanke ole ollut irrallinen osa seuran toimintaa.
Joillakin seuroilla hanketoiminnan jatkoa on varjostanut muun muassa se, etteivät vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavat aikuiset ole tottuneet maksamaan liikuntapalveluista.
Hankkeen tuloksia tullaan hyödyntämään valtakunnallisesti: mukana olevien liikunnan aluejärjestöjen eli SLU-alueiden kautta, sekä SLU:n koordinoiman ”Hyvä seura” –hankkeen kautta. Tämän pilottihankkeen kokemuksia on myös hyödynnetty Itä-Suomeen ja Kainuuseen rakennetussa toisessa liikunnan kehittämishankkeessa, joka aloitti kesäkuussa 2009.
Liikunnan kehittämishanke on kirkastanut seuratason tarvetta palvelutoiminnalle. Kokemukset pilottihankkeesta tulevat auttamaan niin SLU-alueita kuin urheiluseuratasoa.
Hankkeessa mukana olleet kunnat tulevat myös hyödyntämään yhteistyöstä kertyneitä käytäntöjä omassa toiminnassaan. Kuntien kanssa tehty työ onkin ollut yksi hankkeen hedelmällisimmistä tuloksista. ”Yhteistyö on kiihtynyt koko kolmen vuoden ajan, ja niin seurojen kuin kuntien puolelta on tullut lisää avauksia siitä, mitä uusia mahdollisuuksia yhteiselo voikaan tarjota”, kertoo Martinmäki.
Lue lisää Pilotit -sivulta.
Yhteyshenkilö: Kirsi Martinmäki, Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu, 040 740 3849, kirsi.martinmaki(at)plu.fi
Hyvinvointia liikkeellä
Liikunnan kehittämishankkeen (Manner-Suomi) päätösseminaari SLU-talolla 23.-24.11.2010
Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry:n hallinnoiman pilottihankkeen päätösseminaari. Paikkana SLU-talo 2 krs, Radiokatu 20, 00240 Helsinki. Tilaisuus on maksuton.
Kutsu ja ohjelma tilaisuuteen (pdf),
Ilmoittautumiset suoraan Kirsi Martinmäelle, 040 740 3849, kirsi.martinmaki(at)plu.fi
|
