14.5.2010

• Tekijänoikeuskoulutus Kemissä
• Teemaseminaari IV: Case HNMKY - Palvelut yhdistyksen varainhankintana
• Kolmas lähde tuotti selvityksen kolmannen sektorin hautomotoiminnasta
• Raportti hyvistä käytännöistä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmannen sektorin hyvinvointipalveluissa
• Pilottihanke esittäytyy: Hyvinvointia ja osaamista liikunnan avulla
• Yhteiskunnallinen yrittäjyys: Rajoitetun voitonjaon yhteisö

Tekijänoikeuskoulutus Kemissä

Kolmas lähde järjestää taiteilijoiden tekijänoikeuskysymyksiin liittyvän konsultoinnin
Kemissä 22.5.2010 klo 12-16.

Keskeisinä teemoina ovat eri taidealojen tekijänoikeuskysymykset monipuolisesti esitettynä. Konsultoinnit on tarkoitettu ensisijaisesti ”Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana” –kehittämisohjelman osatoimijoille sekä PD-osallistujille, mutta ne ovat avoimia myös muille kiinnostuneille, mikäli mukaan mahtuu.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen (viimeistään 17.5.) 

Teemaseminaari IV: Case HNMKY – Palvelut yhdistyksen varainhankintana

Kolmas lähde järjesti maalis-ja huhtikuussa samansisältöiset teemaseminaarit Oulussa, Helsingissä ja Tampereella aiheenaan Palvelut varainhankintana. Helsingin NMKY:n ehkäisevän työn toiminnanjohtaja Ari Inkinen esitteli seminaarissa case-esimerkkinä isä-lapsitoiminnan konseptin.

Helsingin NMKY alkoi suunnitella Isä-lapsitoimintaa vuonna 2004. Haluna oli kehittää järjestötoimintaa, jossa lisätään vahvasti isän ja lapsen vuorovaikutusta ja hyvinvointia. Alusta asti oli selvää, ettei markkinatilanne tulisi antamaan periksi osallistujien rahoittaa toimintaa kokonaan. Palvelun laadusta ei kuitenkaan haluttu tinkiä, eikä odottaa rahaa eri tahoilta.

Konseptin kehittäminen tehtiin huolella, ja palvelua testattiin 200 isällä ja lapsella. Syntyi kokemuksia toimintamallista, huomattiin että se toimii, että tuote on hyvä ja sovellettavissa monenlaisiin toimintaympäristöihin.

Varainhankinta yhdistyksissä

”Varainhankinta on osa NMKY:n perustehtävää”, Inkinen kertoo. Varainhankinnan pitää tukea perustehtävää ja ennen kaikkea kansalaistoimintaa, joka rahoitusta tarvitsee. Taustalla on ajatus siitä, että järjestö hankkii itse sen rahan jota jäsenet ja kansalaistoiminta tarvitsee. ”Suomessa on usein muka hyväksyttävämpää, että järjestöt elävät julkisilla varoilla”, Inkinen huomauttaa.

Palvelun kehittämisen ja tuotteistamisen osaamisen merkitystä Inkinen korosti. Palvelun täytyy olla hyvä, laadukas, vastata tarpeeseen ja ennen kaikkea olla hinnoiteltu oikein: ”Asiakastuntemuksen ja sosiaalisen pääoman nimissä järjestöt tekevät itse asiassa laadultaan parempaa työtä kuin monet voittoa tavoittelevat yritykset”. Tuotteen lisäarvo ja hyöty tulee osoittaa asiakkaalle. Oleellista on myös osoittaa ero yritystoimintaan: Se, mihin voitto käytetään. Yhdistyksillä se tulee yleishyödylliseen käyttöön, ja tämän eettisen puolen korostaminen kannattaa.

Isä- ja lapsiviikonloput

Isä-lapsitoiminta kiinnitettiin konseptin kehitystyön aikana tiiviisti työhyvinvointiin: TyHy-toiminnan viemisestä perhekeskeisempään suuntaan on olemassa vahvat terveysnäytöt. Viikonloput keskittyvät rauhalliseen yhdessäoloon lasten ehdoilla, ja niiden sisältö vaihtelee: kulttuuria, liikuntaa jne. Inkisen esimerkissä isän ja lapsen yhteisestä työhyvinvointiviikonlopusta yritys maksoi 100 euroa, työntekijä liikunta- tai kulttuuriseteleillä 400 euroa sekä lapsen osuudesta 50 euroa. Jokainen viikonloppu tuottaa 150 euroa kansalaistoimintaan.

Yritystoiminnalle myydyllä palvelulla on tarkoitus rahoittaa kansalaistoiminnan tuottama tappio. Palvelulla, joka myydään kunnille, varmistetaan resurssit kokovuotiselle ja ammattitaitoiselle työntekijälle. Kansalaistoiminta tässä konseptissa tehdään mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta laadusta tinkimättä.

Konsepti vaati neljä vuotta kehitystyötä josta vuosi oli hankesuunnittelua. Kehityksen apuna käytettiin ulkopuolista itsearviointia. Inkinen kehotti hiomaan huippuunsa omanlaiset myyntipuheet eri kohderyhmille sekä hankkimaan tutkimustietoa: siihen on hyvä vedota perustellessaan oman palvelun tehoa.

HNMKY:n esimerkki toimii periaatteeltaan hiukan kuin Robin Hood: kierrättää rahaa kansalaistoiminnan hyväksi, että voi alentaa sen maksuja. ”Toiminnassa on pohdittu myös sitä, että jokainen saisi valita maksun itse, 0 ja 400 euron välillä. Ehkä tulevaisuudessa sitten”, Inkinen toteaa.

Ari Inkisen materiaalit löytyvät Menneistä tapahtumista.
Isä-lapsitoiminnan omat verkkosivut  

Raportti hyvistä käytännöistä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmannen sektorin hyvinvointipalveluissa

Kolmas lähde –koordinaatiohanke on tuottanut raportin kehittämisohjelman ”Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalveluiden tarjoajana” pilottihankkeiden hyvistä käytännöistä ja opettavista kokemuksista. Raportin on toteuttanut Cupore. Raportti palvelee hanketoimijoita sekä muita palvelutuotantoa kehittäviä kolmannen sektorin toimijoita.

Hyvät käytännöt –raportti antaa hyvän katsauksen kehittämisohjelman ”Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalveluiden tarjoajana” konkreettisiin sisältöihin. Selvityksessä tarkastellaan kuutta kehittämisohjelmassa mukana olevaa pilottihanketta ja niiden paikallisyhdistysten hanketoimintaa. Raportin hyvinvointipalvelutoiminnan esimerkit osoittavat hyvinvointipalveluiden kohderyhmien laajan kirjon: ikääntyneitä, maahanmuuttajia, lapsia, nuoria, syrjäytyneitä, pitkäaikaistyöttömiä, vähänliikkuvia perheitä, haja-asutusalueilla asuvia...

Raportti löytyy Tietoa-osiosta.
Esimerkkejä hyvinvointipalveluista löytyy myös Hyvinvointipalvelut-sivulta.

Kolmas lähde tuotti selvityksen kolmannen sektorin hautomotoiminnasta

Luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry on tuottanut Kolmas lähde –hankkeelle selvityksen kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmannen sektorin hyvinvointipalveluiden tuki-, neuvonta- ja hautomomalleista. Tarkoituksena oli selvittää valtakunnallisesti olemassa olevia tukimalleja, kartoittaa kolmannen sektorin toimijoiden tarpeita ja toiveita näistä palveluista sekä tarkastella tukimallien rakennetta, rahoitusta ja organisointia.

Hyvinvointipalveluja kehittävien yhdistysten tarve neuvonnalle ja tukipalveluille on tunnistettu kehittämisohjelman pilottihankkeissa, ja selvitys on Kolmannelta lähteeltä ensimmäinen askel kartoittaa mahdollisuuksia ko. tukirakenteiden luomiseen.

Tietoa kerättiin verkkokyselyn ja haastattelujen perusteella. Esiin nousee selvä kulttuurinmuutos kolmannen sektorin toiminnassa: se on muuttunut tavalla, joka edellyttää uusien tietojen ja taitojen hankkimista. Elinkeinotoiminta yleishyödyllisyyden ja vapaaehtoistoiminnan rinnalla hämmentää ja vaatii ymmärrystä liiketoiminnasta sekä verotuksellisista kysymyksistä.

Tämänhetkinen tukipalvelukenttä ei ole yksiselitteinen ja saattaa näyttäytyä yhdistyksille jäsentymättömänä. Tukimuodot vaihtelevat paikkakunnittain ja tiedottaminen ei aina tavoita kohteitaan. Kuitenkin kentällä on jo olemassa monenlaisia yhdistyksiä tukevia ratkaisuja: hankkeita, koulutuksia ja kehittämistoimia. Tärkeätä olisi, että palvelujen tarjoajat ymmärtävät yhdistysten tarpeita ja toiminnan arvopohjaisuutta.

Selvityksen ehdottamissa kolmannelle sektorille sopivissa malleissa nousee selvästi esiin tarvittavien mallien ja rakenteiden poikkialaisuus - ainakin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kesken. Poikkialaisen toiminnan rahoitus vaatii kuitenkin vielä puolesta puhumista, tällä hetkellä kun rahoitukset ovat suunnattu hyvin alakohtaisiksi.

Selvitys löytyy Tietoa-osiosta.

Pilottihanke esittelyssä: Hyvinvointia ja osaamista liikunnan avulla

Suomen Palloliiton ”Hyvinvointia ja osaamista liikunnan avulla” –hankkeessa 14 urheiluseuraa kehittää yritysten kanssa yhteistyössä uusia liikuntapalveluja työyhteisöjen käyttöön. Palvelut ovat joko yksittäisiä työhyvinvointipäiviä tai pitkäkestoisempia palvelumalleja, joissa pyritään tukemaan työyhteisön jäseniä liikkumiseen ja esimerkiksi terveellisempiin elämäntapoihin. Hankkeen kehittämät palvelut ovat myös hyvä vastaus monille seuroille tuttuun kysymykseen sponsoroinnin ja yritysyhteistyön kehittämisestä. Moni hankkeen seuroista järjestää liikuntatoimintaa myös kunnille. Hanke on aloittanut heinäkuussa 2008.

Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa osatoimijaseurojensa toiminnan ammattimaisuutta ja päätoimistamista: ja saada työllistettyä hankkeen jälkeenkin seurojen 15 päätoimista liikunnan ammattilaista.

Verkostot ja koulutus tärkeitä

Palloliiton hanke tekee yhteistyötä Jääkiekkoliiton hankkeen kanssa yhteisen hankeassistentin muodossa. Tärkeä yhteistyökumppani on myös media: Hankkeen ja seurojen toimintaa esitettiin YLEn aamu-TV:ssä esitetyssä Peli Päällä –ohjelmasarjassa vuoden 2009 kesäkuun puolivälistä lokakuun alkuun.

Hanke toteuttaa yhteistyössä Suomen Urheiluopiston kanssa Liikunnan ammattitutkintokoulutusta (LiAT) seurojen harrastemanagereille. Tutkinto on räätälöity hankkeen tavoitteita ja osallistujien osaamista ja koulutustaustaa silmälläpitäen. Koulutuksen lähijaksot ovat jo suoritettu, ja toukokuun loppuun mennessä myös kaikki näyttötyöt valmistuvat. Koulutus on tukenut harrastemanagereita erityisesti uusien palvelujen kehittämisessä ja tuotteistamisessa, tapahtumien tuotannossa ja markkinoinnissa. Hankkeen projektipäällikkö Henri Alho näkee koulutuksen, kokemusten vaihdon ja ryhmäytymisen erittäin oleellisena hankkeiden onnistumisen kannalta. Koulutuksen 10 lähijaksoa painottuivat hankkeen alkumetreille, jolloin ryhmä tapasi toisiaan 4-6 viikon välein.

Palveluissa asiakaslähtöisyys oleellisinta

Yrityksille räätälöidyt liikuntapäivät ja -kokonaisuudet suunnitellaan tarkasti asiakkaan tarpeisiin soveltuviksi. Niissä otetaan huomioon yrityksen historia, henkilöiden liikunnallinen aktiivisuus, mutta ennen kaikkea asiakkaan toiveet. Mm. Törnävän Pallo vei asiakkaansa liikuntapäivän ohella jopa tutustumaan Kihniön vapaapalokunnan toimintaan. Asiakaslähtöisyys on tärkeää, asiaa pitää osata lähestyä uusistakin näkökulmista.  

Kaikki hankkeessa mukana olevat seurat ovat tiedostaneet alusta asti palveluiden tärkeyden varainhankintana, ja muutamilla on kokemusta toiminnasta aiemmin. Vähän liikkuvien ihmisten määrä on kasvanut paljon viime vuosina, ja kuntien mahdollisuus järjestää liikuntapalveluja on samalla heikentynyt. ”Jalkapallo on seurojen toiminnan ydin, ja hankkeen palvelut vahvistavat tätä ydintä joko suoraan tai välillisesti, joko tuomalla rahaa tai esimerkiksi resursseja työvoiman muodossa” Alho korostaa. ”Palvelut ovat osa seurojen suurempaa strategista valintaa: kun uusi ihminen, jolle jalkapallo on lajina vieras, tulee kosketuksiin seuran kanssa tyky-päivän muodossa, se automaattisesti lisää seuran tunnettuutta uusille kohderyhmille.”

Jokainen hankkeen seura tulee jatkamaan tyky-toimintaa hankkeen jälkeenkin, ainakin jossain muodossa. Myös seurojen päätoimisten työllistyminen hankkeen päätyttyä näyttää hyvältä. ”Tavoitteena on ollut 10 päätoimisen palkkaaminen seuratoimintaan, ja siihen tullaan pääsemään. Kenties ylikin, hanke kuitenkin päättyy vasta vuoden lopussa”, Alho kertoo.

Lisätiedot: Hankkeen omat verkkosivut
Pilotit esitellään myös Pilotit-sivulla.
Peli päällä –jaksot pääsee katsomaan täältä!

Yhteiskunnallinen yrittäjyys: Rajoitetun voitonjaon yhteisö

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta järjesti 9.3.2010 seminaarin ”Yhteiskunnalliset yritykset - visioita uusista osakeyhtiömalleista”. Seminaarissa käsiteltiin muun muassa Ison-Britannian mallia palveluiden järjestämisessä yhteiskunnallisten yritysten kautta, tarvetta lakimuutokseen Suomessa sekä tarvetta yhteiskunnallisen yrittäjyyden brändäykseen Suomessa.

Iso-Britanniassa on oma lainsäädäntönsä yhteiskunnallisen yrittäjyyden eri muodoille, ja yksi niistä on Community Interest Company. Se ei saa palvella pelkkää tiivistä edunsaajien joukkoa, sen voitonjako on ’lukittu’, ja siltä vaaditaan vuosittain julkinen raportti, jossa kerrotaan mm. osinkojen määrä, käyttötarkoitus ja miten yrityksen kohderyhmiä on huomioitu. Oleellista CIC:ssä on korostunut läpinäkyvyys toiminnassa. CIC ei ole osa julkista sektoria, vaikka se vastaa julkisen sektorin riittämättömyyteen. CIC:t ovat elävöittäneet taantuvia paikkakuntia ja niistä on muodostunut juridinen väline yhteiskunnallisen yrittäjyyden politiikalle.

Ruotsissa rajoitetun voitonjaon yhteisö tehtiin erilliseksi luvuksi osakeyhtiölajia vuodesta 2006 eteenpäin. Yrityksen korkein mahdollinen voitonmäärä oli määritelty laissa, ja yrityksistä on muodostunut arvokkaita julkisen palvelun täydentäjiä, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla.

Suomen osakeyhtiölaki mahdollistaisi yhteiskunnallisen yrityksen perustamisen, ja sen mukaan myös voitonjaon voisi lukita, esimerkiksi kuntakumppanin toimesta jos kyseessä on palveluita kuntalaisille tuottava yhteiskunnallinen yritys. Yhtenä vastauksena lainmuutokselle ehdotettiin, josko yhteiskunnallisille yrityksille tulisi perustaa oma brändi: Brändin avulla ne voisivat erottautua markkinoilla eettisenä toimijana, kuten Reilun kaupan tuotteet.

Reilun kaupan merkki on jo kehitteillä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n piirissä: Asumispalvelusäätiö ASPA:n toimitusjohtaja Pekka Mikkola esitteli seminaarissa kehitteillä olevaa merkkiä. Tuotemerkki on tarkoitettu kolmannelta sektorilta lähtöisin olevan palvelutuotannon vastuullisen toiminnan ja laadun sertifikaatiksi.

Seminaarin jälkeen julkaistiin Sosiaaliset ja Yhteiskunnalliset yritykset -raportti, joka käsittelee laajasti yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja työllistämisen tilannetta Euroopan maissa. Liitteenä on ehdotuksia toimenpiteiksi Suomessa. Raportin on tehnyt Yhteinen yritys -hanke, ja se on TEM:n tilaama.

Raportin toimenpide-ehdotukset löytyvät täältä.
Raportin tulokset sekä raportti löytyvät täältä.